Oi kotimaani Suomi
Ensi kosketus suomeen oli shokki. Uusi rakentamani elämä jäi taakse. Tiesin, että olen suomessa vain kuukauden.. Se oli erittäin sekava kuukausi tunteiden puolesta.
Oli aivan ihanaa nähdä ystäviä pitkästäaikaa. Hetken vaati toipua shokista, jonka aiheutti kaljatuopin hinta.
Tuntui siltä, että jotain puuttuu.. Että yhtälö ei ole sama, kuin lähtiessä. Ei tietenkään kaikki ole ennallaan, jos olet puoli vuotta poissa. Ympärillä olevat asiat ja ihmiset olivat jatkaneet matkaa eteenpäin, etkä enään tiennyt missä oma paikkasi on.
Yllättävän nopeasti löysin taas yhteyden entiseen elämään, enkä vierastanut ystäviäni enää paljoa. Paluu ei tuntunut helpolta, koska Fuengirola on oma kuplansa, josta on erittäin vaikea päästä pois.
Kun palasin kotiin, tapasin uudestaan tämän ystävällisen nuoren miehen. Häntä kutsutaan nimellä Sami. Meidän ajatusmaailmat kohtasivat erittäin hyvin. Hän tutustui minun ystäviini ja hänestä tuli osa meidän kaveriporukkaa.
Sen verran temperamenttisia olemme molemmat, että ihmettelen edelleen miten meistä ikinään tuli ystäviä. Tai miten olemme ystäviä vielä tänäkin päivänä.
Tuo kuukausi suomessa sisälsi myös valmistujaiset. Se oli erittäin vapauttavaa, kun tajusi että nyt on ammatti, eikä ole pakko opiskella enään jos ei halua.
Valmistujais päivänä mentiin aamulla kapakkaan, sieltä kaupungintalolle hakemaan todistukset ja sitten yllätys yllätys kapakkaan odottamaan, että iskä tulee hakemaan.
Sami oli ottanut yhteyttä minun ystäviini ja olivat yhdessä menneet etsimään minulle valmistujais lahjaa. Valitettavasti hänelle ei oltu myyty kossun makuista huulirasvaa, mutta onneksi sentään pornonpunaista huulipunaa löytyi kyllä.
Istuimme Samin kanssa päättyvän tien päässä terassilla odottamassa isääni. Iskä ajoi erittäin äänekkäällä jenkkiautolla terassin eteen. Hän nousi autosta puku päällä ja aurinkolasit päässä. Avasi auton takaoven, otti sieltä skumppa pullon, polvistui, kaatoi minulle lasiin kuplivaa, nousi ylös, antoi lasin minulle ja sitten halasi ja onnitteli. Se oli minun hetkeni prinsessana.
Siitä matka jatkui äidin ja isän luo juhlapaikalle. Kun saavuin ovesta sisään ja sanoin "moi äiti" niin sain vastaukseksi "siulle ei enää ainakaa yhtää skumppaa". Juhlat menivät mukavasti loppuun.
Seuraavana päivänä Alina tuli hakemaan minut kaupungista sillä äänekkäällä jenkkiautolla, joka kerää katseita. Tunsin itseni voittajaksi, kun loikin auton kyytiin meikit poskilla, hiukset solmussa ja mekko palasina. Ei siinä muu auttanut, kuin skarpata ja lähteä ystävän Yo-juhliin. ("pienen" siistiytymisen jälkeen)
Sitten lähti taas ajatusmaailma laukalle ja tunteiden sekamelska otti taas vallan tästä tytöstä. Samana päivänä kun olin muuttamassa takaisin espanjaan, joutui mummoni saattohoitoon.
Tieto otti erittäin koville. Silti nousin lentokoneeseen kohti Malagaa.
Oli aivan ihanaa nähdä ystäviä pitkästäaikaa. Hetken vaati toipua shokista, jonka aiheutti kaljatuopin hinta.
Tuntui siltä, että jotain puuttuu.. Että yhtälö ei ole sama, kuin lähtiessä. Ei tietenkään kaikki ole ennallaan, jos olet puoli vuotta poissa. Ympärillä olevat asiat ja ihmiset olivat jatkaneet matkaa eteenpäin, etkä enään tiennyt missä oma paikkasi on.
Yllättävän nopeasti löysin taas yhteyden entiseen elämään, enkä vierastanut ystäviäni enää paljoa. Paluu ei tuntunut helpolta, koska Fuengirola on oma kuplansa, josta on erittäin vaikea päästä pois.
Kun palasin kotiin, tapasin uudestaan tämän ystävällisen nuoren miehen. Häntä kutsutaan nimellä Sami. Meidän ajatusmaailmat kohtasivat erittäin hyvin. Hän tutustui minun ystäviini ja hänestä tuli osa meidän kaveriporukkaa.
Sen verran temperamenttisia olemme molemmat, että ihmettelen edelleen miten meistä ikinään tuli ystäviä. Tai miten olemme ystäviä vielä tänäkin päivänä.
Tuo kuukausi suomessa sisälsi myös valmistujaiset. Se oli erittäin vapauttavaa, kun tajusi että nyt on ammatti, eikä ole pakko opiskella enään jos ei halua.
Valmistujais päivänä mentiin aamulla kapakkaan, sieltä kaupungintalolle hakemaan todistukset ja sitten yllätys yllätys kapakkaan odottamaan, että iskä tulee hakemaan.
Sami oli ottanut yhteyttä minun ystäviini ja olivat yhdessä menneet etsimään minulle valmistujais lahjaa. Valitettavasti hänelle ei oltu myyty kossun makuista huulirasvaa, mutta onneksi sentään pornonpunaista huulipunaa löytyi kyllä.
Istuimme Samin kanssa päättyvän tien päässä terassilla odottamassa isääni. Iskä ajoi erittäin äänekkäällä jenkkiautolla terassin eteen. Hän nousi autosta puku päällä ja aurinkolasit päässä. Avasi auton takaoven, otti sieltä skumppa pullon, polvistui, kaatoi minulle lasiin kuplivaa, nousi ylös, antoi lasin minulle ja sitten halasi ja onnitteli. Se oli minun hetkeni prinsessana.
Siitä matka jatkui äidin ja isän luo juhlapaikalle. Kun saavuin ovesta sisään ja sanoin "moi äiti" niin sain vastaukseksi "siulle ei enää ainakaa yhtää skumppaa". Juhlat menivät mukavasti loppuun.
Seuraavana päivänä Alina tuli hakemaan minut kaupungista sillä äänekkäällä jenkkiautolla, joka kerää katseita. Tunsin itseni voittajaksi, kun loikin auton kyytiin meikit poskilla, hiukset solmussa ja mekko palasina. Ei siinä muu auttanut, kuin skarpata ja lähteä ystävän Yo-juhliin. ("pienen" siistiytymisen jälkeen)
Sitten lähti taas ajatusmaailma laukalle ja tunteiden sekamelska otti taas vallan tästä tytöstä. Samana päivänä kun olin muuttamassa takaisin espanjaan, joutui mummoni saattohoitoon.
Tieto otti erittäin koville. Silti nousin lentokoneeseen kohti Malagaa.
Kommentit
Lähetä kommentti