Töitä, töitä, mitä jos vielä vähän lisää?

Syksyllä 2016 aloin suorittaa työharjoitteluani. Työharjoittelu sopimus muuttui onnekseni pian työsopimukseksi. Sain työskennellä aivan mahtavan työporukan kanssa.

Aloin työskennellä myös samaan firmaan kuuluvassa yökerhossa. Minulla oli siis kolme työpaikkaa saman kadun varrella.



Sain tarjoilijan tutkinnon odotettua nopeammin. Olin vielä 18-vuotias valmistuessani toista kertaa. En väitä että kouluaika olisi helppoa ollut, mutta oli se sen arvoista.

Syksy tuli vietettyä erittäin työ painotteisesti. Samalla sain kuitenkin pidettyä yksityiselämän kasassa. Vietin vapaa-aikani ystävien kanssa. Minun ystäväni ovat erittäin hyviä nollaamaan työstressistä kärsivät aivot. Alkoholin kanssa tai ilman. Heidän kanssaan toteutin älyvapaimmat ideat mitä ikinä vaan keksittiin. Illat saattoivat mennä myös rauhallisesti Lappeenrantaa ympäri ajellen ja niitä hemmetin Pokemoneja metsästäen.

Sain myös uusia ystäviä. Työpaikallani tutustuin paremmin entiseen naapuriini. Tänä päivänä hän on minulle korvaamaton ystävä. Myös muu työporukka koostui mahtavista persoonista joihin olen osaan edelleen yhteyksissä.

Kellarikerroksessa oli erittäin hyvä asua. Se tuntui kodilta, mutta kun syksyn illat alkoivat viiletä ja hämärtymään, palasi väkisinkin mieleeni ajatus palmuista ja auringosta. Mikä olisikaan parempi tapa paeta kaaosmasennusta, kuin pakata matkalaukku ja lähteä siskon huomaan lomalle.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oi kotimaani Suomi

Paluu suomeen