Paluu suomeen
Heinäkuussa 2016 palasin taas suomeen. Aloitin työt tutussa ja turvallisessa lounaskahvilassa.
Muutin melkein Samin naapuriin, olihan siinä yksi kerrostalo välissä. Minun asuntoa kutsuttiin kellarikerrokseksi, koska asunto oli puoliksi maan alla. Kerrostalo johon muutin oli rakennettu rinteeseen, joten minulla oli oma takapiha. Takapihalta avautui näkymä hautuumaalle. Kuulin erittäin usein, että ainakin on hiljaiset naapurit.
Kun saavuin suomeen ja menin ensimmäistä kertaa asuntooni, äiti ja iskä olivat suorittaneet muuton valmiiksi. Se helpotti erittäin paljon stressi tasoa, jonka kotiin palaaminen aiheutti. Se oli pitkän matkustuspäivän jälkeen mahtava tunne päästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Hetken mietittyäni tulevaisuuttani, päätin ottaa yhteyttä opettajaani. Kysyin mahdollisuudesta opiskella vielä tarjoiliaksi. Hotelli- ja ravintola-alalla riittää, kun opiskelee 3 vuotta toista ammattia, niin valmistumisen jälkeen toisen tutkinnon voi suorittaa vuodessa (nuorten puolella).
Vietin kesän käyden töissä ja viettäen aikaa ystävien sekä perheen kanssa. Taas vaati aikaa totutella ajatukseen asua suomessa. Mitä pidempään oli poissa espanjasta, sitä kaukaisemmalta maailmalta se vaikutti. Alinan kanssa olimme kuitenkin yhteyksissä. Vähintään pakolliset juorupuhelut hoidettiin viikottain.
Opettelin ensimmäistä kertaa asumaan suomessa ilman Alinaa. Onneksi Sami asui naapurissa niin tiesin, että joku on kuitenkin lähellä (saatan olla "vähän" läheisriippuvainen).
Elokuussa aloitin koulun töiden ohessa. Suoritin pari pakollista koetta itseäni vuotta nuorempien ryhmässä koululla. Olin suorittanut anniskelupassin ja vastaavan paperit jo kokki opintojen aikaan. Lisäksi sain paljon hyväksiluettua työkokemukseni perusteella. Sovimme että suoritan vielä yhden työharjoittelun.
Menin kysymään työharjoittelu paikkaa eräästä tex-mex ravintolasta. Siellä minut otti vastaan yllätyksekseni entinen naapurini joka oli minulle tuttu myös vpk toiminnan kautta. Pidin palaverin hänen esimiehenssä kanssa ja pääsin harjoitteluun.
Jatkoin edelleen töitä lounaskahvilassa työharjoittelun ohessa.
Elokuun lopussa lähdin setäni kanssa pienelle virkistys matkalle Pärnuun. Meidän ollessa vielä laivassa äitini soitti pysäyttävän puhelun. Mummo on nukkunut pois. En osannut reagoida millään tavalla. Tuntui kuin olisin ollut ihan tyhjä sisältä, päähän virtasi samaan aikaan tuhansia ajatuksia, mutta yhdestäkään en saanut kiinni. Sitä tyhjyyttä kesti iltaan asti, kunnes tapasimme isäni Pärnussa.
Istuimme karaoke baarissa isossa sohvanurkkauksessa sedän, isän ja isän kavereiden kanssa. Olin esittänut koko päivän vahvaa, mutta siellä istuessani sisäistin tapahtuneen. Lopulta tämä itsenäinen nuori nainen löysi itsensä itkemästä iskän kainalosta. Se oli erittäin vapauttavaa olla taas isin pikkutyttö ja päästää tunteet pihalle.
Muutin melkein Samin naapuriin, olihan siinä yksi kerrostalo välissä. Minun asuntoa kutsuttiin kellarikerrokseksi, koska asunto oli puoliksi maan alla. Kerrostalo johon muutin oli rakennettu rinteeseen, joten minulla oli oma takapiha. Takapihalta avautui näkymä hautuumaalle. Kuulin erittäin usein, että ainakin on hiljaiset naapurit.
Kun saavuin suomeen ja menin ensimmäistä kertaa asuntooni, äiti ja iskä olivat suorittaneet muuton valmiiksi. Se helpotti erittäin paljon stressi tasoa, jonka kotiin palaaminen aiheutti. Se oli pitkän matkustuspäivän jälkeen mahtava tunne päästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Hetken mietittyäni tulevaisuuttani, päätin ottaa yhteyttä opettajaani. Kysyin mahdollisuudesta opiskella vielä tarjoiliaksi. Hotelli- ja ravintola-alalla riittää, kun opiskelee 3 vuotta toista ammattia, niin valmistumisen jälkeen toisen tutkinnon voi suorittaa vuodessa (nuorten puolella).
Vietin kesän käyden töissä ja viettäen aikaa ystävien sekä perheen kanssa. Taas vaati aikaa totutella ajatukseen asua suomessa. Mitä pidempään oli poissa espanjasta, sitä kaukaisemmalta maailmalta se vaikutti. Alinan kanssa olimme kuitenkin yhteyksissä. Vähintään pakolliset juorupuhelut hoidettiin viikottain.
Opettelin ensimmäistä kertaa asumaan suomessa ilman Alinaa. Onneksi Sami asui naapurissa niin tiesin, että joku on kuitenkin lähellä (saatan olla "vähän" läheisriippuvainen).
Elokuussa aloitin koulun töiden ohessa. Suoritin pari pakollista koetta itseäni vuotta nuorempien ryhmässä koululla. Olin suorittanut anniskelupassin ja vastaavan paperit jo kokki opintojen aikaan. Lisäksi sain paljon hyväksiluettua työkokemukseni perusteella. Sovimme että suoritan vielä yhden työharjoittelun.
Menin kysymään työharjoittelu paikkaa eräästä tex-mex ravintolasta. Siellä minut otti vastaan yllätyksekseni entinen naapurini joka oli minulle tuttu myös vpk toiminnan kautta. Pidin palaverin hänen esimiehenssä kanssa ja pääsin harjoitteluun.
Jatkoin edelleen töitä lounaskahvilassa työharjoittelun ohessa.
Elokuun lopussa lähdin setäni kanssa pienelle virkistys matkalle Pärnuun. Meidän ollessa vielä laivassa äitini soitti pysäyttävän puhelun. Mummo on nukkunut pois. En osannut reagoida millään tavalla. Tuntui kuin olisin ollut ihan tyhjä sisältä, päähän virtasi samaan aikaan tuhansia ajatuksia, mutta yhdestäkään en saanut kiinni. Sitä tyhjyyttä kesti iltaan asti, kunnes tapasimme isäni Pärnussa.
Istuimme karaoke baarissa isossa sohvanurkkauksessa sedän, isän ja isän kavereiden kanssa. Olin esittänut koko päivän vahvaa, mutta siellä istuessani sisäistin tapahtuneen. Lopulta tämä itsenäinen nuori nainen löysi itsensä itkemästä iskän kainalosta. Se oli erittäin vapauttavaa olla taas isin pikkutyttö ja päästää tunteet pihalle.
 |
| Enkeli vuoteen vierellä kulki, mummon silmät hiljaa sulki. Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen, on paistava mummolle ikuinen.❤️ |
Kommentit
Lähetä kommentti