Hola amigos!
Palasin Fuengirolaan vielä sekavemmissa tunnetiloissa kuin aiemmin. Teki hyvää Suomi-loman jälkeen päästä takaisin töihin. Sai oman ajatusmaailman pauselle. Vietin laatu aikaa ystävien ja Alinan kanssa.
Tein paljon töitä, mutta silti omatuntoa kolkutti se, että mummo oli suomessa. Mummo oli kuitenkin ihminen, kuka oli ollut aina elämässäni läsnä. Olen perinyt häneltä monia luonteenpiirteitä.
Kun olin ammattikoulussa olimme todella läheisiä, koska hän asui melkein naapurissa. Menin hyvin usein koulun jälkeen mummolle. Hänelle pystyin kertomaan avoimesti kaikesta ja hän oli erittäin hyvä kuuntelemaan.
Meillä oli erittäin hyvä suhde ottaen huomioon mikä pahainen teini minä olin. Hän auttoi minua tekemään elämässä oikeita valintoja ja potki persuksille, jos meinasi ote lipsua elämästä.
Asuimme Alinan kanssa asunnossa, jossa oli kolme makuuhuonetta. Meille muutti meidän lisäksi väliaikaisesti 3 muuta ihmistä ja koira. Draamalta ja koomisilta tilanteilta ei voinut välttyä. Jotenkin silti selvisimme kaikesta.
Eräänä kauniina päivänä minulla ja Alinalla oli molemmilla vapaapäivä. Päätimme lähteä rannalle. Aurinkorasvan suojakerroin ei tainnut olla riittävä meidän skandinaavisille ihoille, joten me molemmat paloimme päästä varpaisiin.
Kun olimme rannalla, minulle tuli puhelu kämppiksiltä. He olivat unohtaneet avaimet sisälle asuntoon. Minä lähdin avaamaan heille ovea. En tosin ajatellut, että rantahiekka olisi niin kuumaa.. Olisi varmaan kannattanut laittaa kengät jalkaan, eikä loikkia tien laitaan ilman kenkiä tuli kuumalla hiekalla.
Kävin avaamassa oven ja palasin Alinan luo rannalle. Hänen naurulleen ei meinannut näkyä loppua. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että on aika poistua rannalta. Menimme työpaikallemme kahville. Minä tilasin lisäksi jääpalapussin. Ei muuta kuin pöytään istumaan, pussi auki ja jalat kylmään.
Minä olin sairaslomalla seuraavat kolme päivää. Olin palanut niin pahasti, että en pystynyt liikkumaan. Kämppikset kävivät vuorotellen levittämässä minuun lisää rasvaa ja kysymässä tarvitsenko mitään. Kiitos siitä heille, ne olivat erittäin kamalia päiviä.
Hauskoja seikkailuja riitti. Juhannuksena hyppäsimme ystävien kanssa junaan ja hyppäsimme jossain kohtaa pois. Päädyimme suureen lintupuistoon. Siellä oli myös vapaana eläviä pupuja. Voi pupu parkoja, kun nämä känniääliöt tajusivat niiden olemassaolon.
Puistosta päädyimme rannalle jossa oli kallioiden suojassa strobo valot ja todella suuret kaiuttimet. Siellä oli erittäin mielenkiintoiset juhannus reivit. Voin sanoa, että oli elämäni mieleen painuvin juhannus.
Mielessäni painoi silti ajatus, että minun kuuluisi olla suomessa. Eräänä päivänä mietin sitä todella paljon. Punnitsin vaihtoehtoja joita minulla on. Espanjassa minulla oli asunto ja työpaikka. Eihän minulla edes olisi ollut varaa lentolippuihin. Suomessa ei olisi ollut mitään.
Samana päivänä äitini soitti minulle illalla. Hän kysyi, että olenko miettinyt suomeen muuttoa. Vastasin kierrellen myöntävästi. Hän kertoi asunnosta, joka vapautuisi hänen ystävänsä pojalta heti. Sanoin miettiväni asiaa, koska en osaa elää ilman töitä. 15 minuuttia myöhemmin entiseltä pomoltani tuli viesti "Pääsisitkö takas töihi". Soitin itku kurkussa äitille ja varattii miulle lento suomeen.
Edessä oli taas erittäin vaikea asia. Alina oli päättänyt jäädä espanjaan. Voin sanoa että minun lähtöpäivänä ei kukaan säästynyt kuivin silmin meidän työpaikan terassilla, kun jätimme jälleen kerran itkuiset jäähyväiset baarin edessä.
Tein paljon töitä, mutta silti omatuntoa kolkutti se, että mummo oli suomessa. Mummo oli kuitenkin ihminen, kuka oli ollut aina elämässäni läsnä. Olen perinyt häneltä monia luonteenpiirteitä.
Kun olin ammattikoulussa olimme todella läheisiä, koska hän asui melkein naapurissa. Menin hyvin usein koulun jälkeen mummolle. Hänelle pystyin kertomaan avoimesti kaikesta ja hän oli erittäin hyvä kuuntelemaan.
Meillä oli erittäin hyvä suhde ottaen huomioon mikä pahainen teini minä olin. Hän auttoi minua tekemään elämässä oikeita valintoja ja potki persuksille, jos meinasi ote lipsua elämästä.
Asuimme Alinan kanssa asunnossa, jossa oli kolme makuuhuonetta. Meille muutti meidän lisäksi väliaikaisesti 3 muuta ihmistä ja koira. Draamalta ja koomisilta tilanteilta ei voinut välttyä. Jotenkin silti selvisimme kaikesta.
Eräänä kauniina päivänä minulla ja Alinalla oli molemmilla vapaapäivä. Päätimme lähteä rannalle. Aurinkorasvan suojakerroin ei tainnut olla riittävä meidän skandinaavisille ihoille, joten me molemmat paloimme päästä varpaisiin.
Kun olimme rannalla, minulle tuli puhelu kämppiksiltä. He olivat unohtaneet avaimet sisälle asuntoon. Minä lähdin avaamaan heille ovea. En tosin ajatellut, että rantahiekka olisi niin kuumaa.. Olisi varmaan kannattanut laittaa kengät jalkaan, eikä loikkia tien laitaan ilman kenkiä tuli kuumalla hiekalla.
Kävin avaamassa oven ja palasin Alinan luo rannalle. Hänen naurulleen ei meinannut näkyä loppua. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että on aika poistua rannalta. Menimme työpaikallemme kahville. Minä tilasin lisäksi jääpalapussin. Ei muuta kuin pöytään istumaan, pussi auki ja jalat kylmään.
Minä olin sairaslomalla seuraavat kolme päivää. Olin palanut niin pahasti, että en pystynyt liikkumaan. Kämppikset kävivät vuorotellen levittämässä minuun lisää rasvaa ja kysymässä tarvitsenko mitään. Kiitos siitä heille, ne olivat erittäin kamalia päiviä.
Hauskoja seikkailuja riitti. Juhannuksena hyppäsimme ystävien kanssa junaan ja hyppäsimme jossain kohtaa pois. Päädyimme suureen lintupuistoon. Siellä oli myös vapaana eläviä pupuja. Voi pupu parkoja, kun nämä känniääliöt tajusivat niiden olemassaolon.
Puistosta päädyimme rannalle jossa oli kallioiden suojassa strobo valot ja todella suuret kaiuttimet. Siellä oli erittäin mielenkiintoiset juhannus reivit. Voin sanoa, että oli elämäni mieleen painuvin juhannus.
Mielessäni painoi silti ajatus, että minun kuuluisi olla suomessa. Eräänä päivänä mietin sitä todella paljon. Punnitsin vaihtoehtoja joita minulla on. Espanjassa minulla oli asunto ja työpaikka. Eihän minulla edes olisi ollut varaa lentolippuihin. Suomessa ei olisi ollut mitään.
Samana päivänä äitini soitti minulle illalla. Hän kysyi, että olenko miettinyt suomeen muuttoa. Vastasin kierrellen myöntävästi. Hän kertoi asunnosta, joka vapautuisi hänen ystävänsä pojalta heti. Sanoin miettiväni asiaa, koska en osaa elää ilman töitä. 15 minuuttia myöhemmin entiseltä pomoltani tuli viesti "Pääsisitkö takas töihi". Soitin itku kurkussa äitille ja varattii miulle lento suomeen.
Edessä oli taas erittäin vaikea asia. Alina oli päättänyt jäädä espanjaan. Voin sanoa että minun lähtöpäivänä ei kukaan säästynyt kuivin silmin meidän työpaikan terassilla, kun jätimme jälleen kerran itkuiset jäähyväiset baarin edessä.
Kommentit
Lähetä kommentti